Mongolien jurtta

Keski-Aasiassa elävät mongolit ovat perinteisesti olleet paimentolaisia. He ovat siis vaeltaneet jatkuvasti vuorten välisillä jokien halkomilla tasangoilla ja laaksoissa. Mongolien karjanhoitoon ovat kuuluneet tyypillisesti hevoset, lampaat, naudat ja joillakin seuduilla myös kamelit.

Hevonen on mongolikulttuurin tärkein eläin, ja sitä pidettiin ihmisen läheisimpänä kumppanina. Hevosesta on ollut monenlaista hyötyä: sitä on käytetty kulkuvälineenä, vetojuhtana, sotaratsuna ja lopulta siitä on saatu ravintona. Hyvää hevosta kunnioitettiin suuresti. Ihmisen ja hevosen erityissuhde näkyy mongolikulttuurissa monella tavalla.

Mongolien telttamainen jurtta eli ger on tavallaan koko kansan vertauskuva. Sen rakennusaineet ja rakenne sopivat täydellisesti mongolien perinteiseen elämäntapaan ja heidän asuinalueidensa ilmastoon. Jurtta on helppo koota, purkaa ja kuljettaa. Keskikokoisen jurtan kokonaispaino on 250 - 300 kiloa. Sitä kuljetettiin hevosten, härkien tai kamelien vetämänä pienissä kärryissä.

Kiinnostavaa on, että vaikka Mongoliassakin on nykyään kaikki mukavuudet, merkittävä osa kansasta asuu edelleen jurtissa. Pääkaupunki Ulan Batorin keskustassa on komeita pilvenpiirtäjiä, mutta laitakaupungeissa on vielä erityisiä jurtta-alueita.

Mongolijurtan pohja on ympyrän muotoinen. Kansanuskon mukaan ympyrä pitää pahat voimat poissa, koska paha energia kertyy aina nurkkiin. Näin ollen asukkaat voivat nukkua yönsä rauhassa eivätkä kielteiset ajatukset saa heissä otetta.

Jurtan sisätilat jakautuvat perinteisesti useaan, erilaiseen osaan. Oviaukko on aina kohti etelää, jotta Mongoliassa vallitseva pohjoistuuli ei puhaltaisi siitä sisään ja jotta savu pääsisi jurtasta ulos. Oviaukon luona oli vähäpätöisempien vieraiden paikka. Oviaukkoa vastapäätä, jurtan pohjoisseinustalla sijaitsi pieni kotialttari, ja sen edessä isännän ja arvovieraiden paikka. Oviaukon vasemmalla puolella oli lähimpänä miesten puoli. Sinne istutettiin jurtan miesvieraat. Vastakkaisella puolella istui emäntä, lapset ja naisvieraat. Jurtan keskellä oli tulisija. Se kuvastaa mongolien maailmankuvaa, jossa pyhänä pidetty tuli oli ikään kuin maailmankaikkeuden keskuksena.

Jurtan tärkeimpiä ominaisuuksia on sen helppo kokoaminen ja purkaminen. Materiaalit vaihtelivat sen mukaan, mitä alueella oli saatavilla. Jurtan seininä on yhdestä tai useammasta elementistä tehdyt puuristikot. Ne kiinnitettiin toisiinsa naruilla. Kattona ovat puiset riu'ut. Katon laessa oli pyöreä aukko, jonka kautta savu poistui jurtasta.

Jurtta katetaan erityisellä huovutetulla villalla. Se on tehty eläinten karvoista (yleensä lampaan villasta), joka on kosteana puristettu ja sitten kuivattu. Tällainen paksu huopa eristää hyvin lämpöä, ja se pitää myös vettä. Huopa kiinnitetään jurtan puurunkoon köysillä. Köydet ja huopa tekevät jurtan rakenteesta myös tukevamman. Savuaukon päällä oli avattava peite. Lämpimällä säällä jurtan seinien huovan alareuna voidaan taittaa, niin että jurtan sisällä ilma vaihtuu paremmin.