Korva ja kuulomekanismi

Takaisin

Korva ja kuulomekanismi

Ihmisen korva muuttaa ilman värähtelyn sähköisiksi impulsseiksi, jotka aivot käsittelevät.

Luokat 6–12

mozaLink

Verkkolinkki

Verkkomateriaali

/ MS-6404 / 32

Lisää kokoelmaan

Kysymykset

Oikein vai väärin? Simpukka on täynnä nestettä, jonka jalustimen liike saa värähtelemään.
Oikein vai väärin? Saman taajuiset äänet synnyttävät Cortin elimessä ärsykkeen aina samassa kohtaa.
Oikein vai väärin? Uloin kuuloluu, joka on kiinni tärykalvossa, on alasin.
Oikein vai väärin? Ääniaallot aiheuttavat ärsykkeitä korvatorvessa.
Oikein vai väärin? Tyvikalvoa kutsutaan myös basilaarikalvoksi.
Oikein vai väärin? Jalustin kiinnittyy simpukan soikeaan ikkunaan.
Mikä on ihmisen normaali kuuloalue?
Millaiset äänet imeytyvät tyvikalvoon simpukan alussa?
Millä aivolohkolla kuuloalue sijaitsee?

Mikä yhdistää täryontelon ja nenä-nieluontelon?
Mikä erottaa ulkokorvan välikorvasta?
Missä kuuloärsyke syntyy?
Missä on korvan simpukka?
Mistä kudoksesta korvalehti enimmäkseen koostuu?
Mikä seuraavista EI ole kuuloluu?
Missä kuuloaistimus syntyy?
Missä matalien äänten aiheuttamat pienitaajuiset värähtelyt siirtyvät tyvikalvoon?
Monesko aivohermo on kuulo-tasapainohermo?
Missä kuuloluut ovat?

Esitykset

Kuulomekanismi

korvalehti - Ohjaa ääniaallot korvakäytävään. Koostuu enimmäkseen rustosta.
ulkoinen korvakäytävä - Ohjaa ääniaallot tärykalvolle. Korvakäytävän iho erittää vaikkua, joka suojaa ihoa vaurioilta ja infektioilta. Vaikku voi myös tukkia korvakäytävän estäen ääniaaltojen kulkua ja heikentäen kuuloa.
välikorva - Tärykalvo ja kuuloluut. Korvatorven kautta se on yhteydessä nieluun.
sisäkorva - Tasapainon ja kuulon kannalta olennainen elin.
kuulohermo - 8. aivohermo, joka siirtää ääni-impulssin simpukasta aivoihin. Kuulohermo kuljettaa myös tasapainoaistiärsykkeitä, minkä vuoksi sitä nimitetään kuulo-tasapainohermoksi.
kuulorata - Kuulohermon jatke aivoissa. Sen säikeet vievät kuuloärsykkeet talamuksen läpi kuuloaivokuoreen.
kuuloaivokuori - Isoaivojen ohimolohkon yläpinnalla sijaitseva kohta, jossa ärsyke muuttuu kuuloaistimukseksi. Eri äänenkorkeus aktivoi sen eri kohtia.
korvatorvi - Yhdistää nenäontelon keskikorvan täryonteloon. Tasaa painetta keskikorvassa ilmanpaineen kanssa avautuen yleensä nielaistessa. Sulkeutuessaan pysyvästi se aiheuttaa korvan tukkeutumisen tunteen. Ulkoisen paineen muuttuessa korvassa kuuluu poksahdus, kun avautunut korvatorvi päästää ilman virtaamaan lävitseen: ilmanpaineen ulkona noustessa keskikorvaan, ja ilmanpaine laskiessa keskikorvasta pois.

Korva

korvalehti - Ohjaa ääniaallot korvakäytävään. Koostuu enimmäkseen rustosta.
ulkoinen korvakäytävä - Ohjaa ääniaallot tärykalvolle. Korvakäytävän iho erittää vaikkua, joka suojaa ihoa vaurioilta ja infektioilta. Vaikku voi myös tukkia korvakäytävän estäen ääniaaltojen kulkua ja heikentäen kuuloa.
välikorva - Tärykalvo ja kuuloluut. Korvatorven kautta se on yhteydessä nieluun.
sisäkorva - Tasapainon ja kuulon kannalta olennainen elin.
kuulohermo - 8. aivohermo, joka siirtää ääni-impulssin simpukasta aivoihin. Kuulohermo kuljettaa myös tasapainoaistiärsykkeitä, minkä vuoksi sitä nimitetään kuulo-tasapainohermoksi.
kuulorata - Kuulohermon jatke aivoissa. Sen säikeet vievät kuuloärsykkeet talamuksen läpi kuuloaivokuoreen.
kuuloaivokuori - Isoaivojen ohimolohkon yläpinnalla sijaitseva kohta, jossa ärsyke muuttuu kuuloaistimukseksi. Eri äänenkorkeus aktivoi sen eri kohtia.
korvatorvi - Yhdistää nenäontelon keskikorvan täryonteloon. Tasaa painetta keskikorvassa ilmanpaineen kanssa avautuen yleensä nielaistessa. Sulkeutuessaan pysyvästi se aiheuttaa korvan tukkeutumisen tunteen. Ulkoisen paineen muuttuessa korvassa kuuluu poksahdus, kun avautunut korvatorvi päästää ilman virtaamaan lävitseen: ilmanpaineen ulkona noustessa keskikorvaan, ja ilmanpaine laskiessa keskikorvasta pois.

Kuuloluut

tärykalvo - Ulkokorvan perällä oleva sidekudoksesta muodostunut kalvo, joka värähtelee ääniaaltojen vaikutuksesta. Tärykalvosta värähtely siirtyy kuuloluihin. Välikorvan tulehduttua joudutaan joskus puhkaisemaan pienellä viillolla, jotta välikorvaan kertynyt mätä pääsee poistumaan.
vasara - Uloin kuuloluu, joka välittää ääniaallon aiheuttaman värähtelyn alasimeen.
alasin - Keskimmäinen kuuloluu, joka välittää ääniaallon aiheuttaman värähtelyn vasarasta jalustimeen.
jalustin - Sisin kuuloluu, joka välittää ääniaallon aiheuttaman värähtelyn alasimesta simpukkaan. Ihmisen elimistön pienin luu.

Simpukka

3 kaarikäytävää - Aistivat pään kulmakiihtyvyyttä: kun pää kääntyy uuteen asentoon, se aiheuttaa ärsykkeen, joka kulkee kuulo-tasapainohermon kautta aivoihin.
eteiskäytävä - Simpukan eteiskäytävässä oleva perilymfa värähtelee jalustimen liikkeestä. Neste kuljettaa värähtelyn simpukassa eteenpäin.
simpukkatiehyt - Rajoittuu ylhäällä eteiskalvoon ja alhaalla tyvikalvoon eli basilaarikalvoon. Tiehyt on täynnä endolymfaa.
kuulokäytävä - Täynnä perilymfanestettä, joka kuljettaa värähtelyn kohti simpukan pohjaa.
kuulohermo - 8. aivohermo, joka siirtää ääni-impulssin simpukasta aivoihin. Kuulohermo kuljettaa myös tasapainoaistiärsykkeitä, minkä vuoksi sitä nimitetään kuulo-tasapainohermoksi.
pyöreä ikkuna - Ikkunan peittää sidekudoskalvo. Värähdykset liikkuvat kuulokäytävän nesteessä kohti simpukan lopussa olevaa pyöreää ikkunaa.
soikea ikkuna - Ikkunan peittää soikea sidekudoskalvo. Soikeassa ikkunassa kiinni oleva jalustin siirtää värähdykset simpukan eteiskäytävässä olevaan nesteeseen, joten soikea ikkuna on simpukan "sisäänkäynti".

Cortin elin

hiussolu - Värähtely siirtyy tyvikalvoon, kun sen päällä oleva katekalvo liikahtaa ja painuu Cortin elimen hiussoluja vasten. Karvat taipuvat ja synnyttävät ärsykkeen. Hiussolut voivat tuhoutua jatkuvassa melussa, mikä johtaa pysyvään kuulon alenemiseen. Siksi kuulonsuojaus meluisassa työssä on tärkeää.
katekalvo - Värähtelyn siirtyessä nesteestä tyvikalvo ja katekalvo liikkuvat toisiinsa nähden. Tyvikalvon päällä oleva katekalvo painuu Cortin elintä vasten ja aiheuttaa reseptoreissa ärsykkeen.
tyvikalvo - Simpukan nesteessä etenevä värähtely siirtyy tyvikalvoon, kun sen päällä oleva katekalvo liikahtelee värähdysten vaikutuksesta.
hermosäikeet

Tonotopia

Kerronta Näytä kaikki

Ääni on ilman värähtelyä, jonka ihmisen korva aistii. Normaalisti ihmisen korva pystyy havaitsemaan 20–20 000 Hz:n taajuusalueella olevat äänet, mutta ikääntymisen tai melun aiheuttaman kuulovaurion vuoksi taajuusalue kapenee.

Äänivärähtely synnyttää sisäkorvassa ärsykkeen, jonka kuulohermo ja kuuloradan hermosäikeet vievät aivokuoren kuuloalueelle. Ääniaistumus syntyy aivokuoressa.

Korvalehti kerää ääniaaltoja ja ohjaa ne korvakäytävään. Sen päässä oleva tärykalvo alkaa värähdellä ääniaaltojen vaikutuksesta. Tärykalvon värähdykset siirtyvät kuuloluiden – vasaran, alasimen ja jalustimen – välityksellä simpukkaan.

Jalustin on kiinni simpukan soikeassa ikkunassa. Simpukan seinä on tyvikalvon peitossa perälle asti, missä se kääntyy takaisin ja muuttuu eteiskalvoksi. Näin simpukan poikkileikkauksessa näkyy päällekkäin kolme käytävää: kuulokäytävä, simpukkatiehyt ja eteiskäytävä.

Simpukka on täynnä nestettä, jonka jalustin saa värähtelemään. Korkean äänen aiheuttama korkeafrekvenssinen värähtely siirtyy nesteestä tyvikalvoon sen alkupäässä. Matalan äänen aiheuttama matalafrekvenssinen värähtely taas imeytyy kalvoon äänikäytävän lopussa. Värähdyksen siirtyessä syntyy sähköinen ärsyke, joka siirtyy aivoihin. Näin ääniärsykkeen muodostumispaikka määrittää aivoissa äänen korkeuden. Tätä kutsutaan paikkariippuvuudeksi eli tonotopiaksi.

Sähköinen impulssi syntyy Cortin elimessä. Simpukassa etenevän värähdyksen vaikutuksesta katekalvo painaa tyvikalvossa olevat aistikarvat alas ja synnyttää hermoimpulssin. Cortin elin muuttaa siis värähtelyn sähköiseksi impulssiksi, joka kulkee kuulohermoa ja kuuloradan hermosäikeitä pitkin lopulta aivokuoreen. Varsinainen kuuloaistimus syntyy aivokuoressa.